Avaan hieman tarinainformaation siirtämistä tekstityypistä toiseen.
Ammattimainen käsikirjoitusprosessi voi mennä eteenpäin useammallakin tavalla, riippuen siitä onko kirjoittajalla valmiita tuottajakontakteja vai onko tarkoitus luoda uusia kontakteja ja siten saada oma käsikirjoitusprojekti kehittelyyn, tuotantoon ja valkokankaalle/striimattavaksi.
Aina lähdetään ideasta, oli idea tuottajan tai käsikirjoittajan. Tai ehkä ohjaajan idea annetaan kirjoittajalle kehitettäväksi konkreettisiksi käsikirjoitusprosessin materiaaleiksi kuten synopsis, treatment ja lopulta käsikirjoituksen uudelleenkirjoitetut versiot. (kaikkia vaiheita kirjoitetaan lukuisia kertoja uudelleen)
Ehkä ajatuksissasi lisäisit listaan henkilökuvaukset mutta jo ajatus henkilökuvauksista, joilla ei ole mitään tekemistä tarinan, draaman tai kerronnanjännitteiden kanssa saa minut hiiltymään. Aina kun saan käsiini henkilökuvauksia käsikirjoituksen tai treatmentin oheen epäilen, ja usein epäilyt osoittautuvat aiheellisiksi, että listatuilla henkilökuvauksilla ammatteineen, henkilöille kehitetyillä lapsuuden traumoilla tai ihmissuhdevaikeuksilla ei olekaan mitään tekemistä itse draaman kanssa. Henkilökuvaukset ja draamateksti eivät silloin kohtaa (ei tarkoita draamaa genrenä vaan draamaa kaiken tarinankerronnan ytimenä).
Henkilökuvaukset voivat olla kirjoittajan apupakettina, mutta niitä ei kannata lähettää lukijoille jollei niissä ole samaa tarinainformaatiota kuin lähetetyssä treatmentissa tai käsikirjoituksessa. Kaiken oleellisen henkilöitä koskevan kerrontainformaation tulee olla itse tekstissä, treatmentissa ja käsikirjoituksessa. Miksi siis lähettäisit henkilökuvauksia lainkaan?
(NOTE: Jos on kyse sarjan henkilökuvauksista pilotin ohessa niin joka tapauksessa kuvauksen ja pilotin tekstin tulee lunastaa henkilökuvausten lupaukset koska se lunastus on samalla lupaus seuraavien sarjan episodien kerronnasta.)
Synopsis on tarinan esittely ja jos sen oheen liittää henkilögallerian niin se antaa lukijalle viitteitä siitä mihin suuntaan ja millä genrellä tarinaa tullaan kertomaan. Se on ok, koska synopsiksessa henkilöiden ”arjen toimintalogiikkaa” ei useinkaan avata koska teksti on pituudeltaan rajoitettu.
Ongelmat alkavat jos luettuaan synopsiksen ja henkilökuvaukset lukija jää odottamaan niiden mukaista ja niiden lupaamaa kiinnostavaa treatmentin tekstiä. ”Yllättäen” henkilökuvauksilla ei olekaan mitään tekemistä niiden henkilöhahmojen kanssa, jotka treatmentissa seikkailevat, toimivat ja reagoivat tilanteisiin /asetelmiin/tapahtumiin.
Kun lupaat lukijalle jotain, pidä lupaus. Tarkista mitä tekstisi lupaa.
Tarkista tekstisi tarinainformaatio, jotta lukija joka ei pääse pääsi sisään eikä voi elää sinun kokemustasi tarinasta, voi ymmärtää mitä tarkoitat ja voi kokea tarinan edes likipitäen kuten toivot sen koettavaksi.
Oletetaan että lukija on antanut anteeksi sen, etteivät henkilökuvaukset ja treatmentin kerronta, erityisesti henkilöiden reaktiot ja tunnistettavuus, kohtaa. Treatment on ehkä niin kiinnostavasti kirjoitettu ja emotionaaliset jännitteet on niin kivasti avattu että lukija päättää unohtaa henkilökuvausten epäjohdonmukaisuudet. Ehkä lukija kiinnittää huomiota joihinkin treatmentin tekstin loogisuuteen liittyviin epäkohtiin, joita voidaan korjata istutuksin tai muokkaamalla henkilöiden reaktioita tms. Muutaman uudelleenkirjoittamisen jälkeen treatment voi näyttää niin pätevältä, että sitä kannattaa ryhtyä avaamaan käsikirjoitukseksi.
Hmm? Mutta mihin ihmeeseen katoavat treatmentin tekstin moneen kertaan viilatut jännitteet ja loogiset emotionaaliset reaktiot, kun tarina on siirretty käsikirjoituksen tekstiin? Treatment on ehkä avattu outlineksi jossa kohtaukset on jo eritelty treatmentia tarkemmin ja outlinenkin teksti on kyennyt säilyttämään varsin hyvin jännitteitä. Mihin siis jännitteet eli tarinainformaatio katoaa, kun treatment tai outline avataan käsikirjoitusformaattiin?
Kiinnostavan treatmentin jälkeen käsikirjoitus voikin olla vain lista kohtauksia, joissa kuvataan tapahtumia, jotka seuraavat puuduttavina toisiaan. On pitkiä informatiivisia (katsojaa informoivia) dialogeja tai lyhyitä dialogeja höystettynä lokaatioiden tunnelmoiviin kuvauksiin, auringonlaskuihin tai nousuihin. Onko kirjoittaja hakenut samaa tunnelmaa kuin treatmentin tekstissä – tai käyttää tekstiä jopa sellaisenaan? Kuitenkin treatmentin tekstiä ja käsikirjoituksen tekstiä luetaan eri tavoin. Siksi niiden tarinainformaation tulee olla eri muodossa.
Treatmentia kirjoitetaan ja luetaan proosana, käsikirjoitusta kirjoitetaan ja luetaan elokuvana. Molempien tekstityyppien tulee sisältää sama tarinainformaatio koska on tarkoitus kertoa tietty tarina mutta eri tekstimuodossa.
Treatmentin lukukokemus on kuin lukisi kirjaa, käsikirjoituksen lukukokemus on kuin katsoisi elokuvaa. Siksi samaa tekstityyppiä ei voi käyttää kahdessa niin erilaisessa tarinankerronnassa.
Miten siis siirrät treatmentin tekstin ”luettavan” jänniterakenteen käsikirjoituksen tekstin ”katsottavaksi” jänniterakenteeksi niin että ne kertovat lukijalle samaa tarinaa, sitä tarinaa, jonka haluat kertoa?
Treatment ja käsikirjoitus ovat molemmat tekstejä.
Lukija lukee tekstiä. Katsoja katsoo elokuvaa.
Miten tämä mysteeri ratkaistaan?
Page updated 2022-07-29 /Kuvat ja materiaalit copyright Eeva R. Tikka
Jos tarvitset materiaalia omiin koulutuksiisi niin ota yhteyttä, sovitaan krediiteistä – gateofstories@elisanet.fi
FM Eeva R. Tikka 