Miksi käsikirjoituksen alku ja loppu ovat eri tarinasta?

Palaan suunnistusvertaukseen, kun pohdin konsultoidessani kohtaamaani ongelmaa käsikirjoituksen tarinan alkupisteen ja käsikirjoituksen loppuratkaisun suhteessa.  Ongelma syntyy, kun ne ovat eri tarinasta.

Voisi kuvitella, että kun alkaa kertoa tarinaa niin on tarkoitus kertoa se tarina loppuun, ja se on varmasti kirjoittajan tarkoitus. Mutta on aika hämmästyttävää, miten moni tarinankerronta käsikirjoituksissa eksyy matkalla tarinan alkupisteestä lopun huippuhetkeen. Siksikin suunnistusvertaus osuva.

Tarinamateriaali on yleensä runsas kuin viidakko, tai laaja kuin erämaakorpi. Luulet kirjoittavasi jotain tarinaa mutta pikkuhiljaa erilaiset maahiset, ja erämaan imaginaariset olennot houkuttelevat sinut polulta, jonka piti olla niin selkeä, sellainen kuten olit kerronnan ajatellut jänniterakennetta suunnitellessasi.

Mitä tapahtui?

Jälleen tarinan ja juonen eri funktioista käsikirjoituksen kerronnassa: Käsikirjoituksen tapahtumat eivät koskaan saa irrota tarinasta. Se on vähän kuin maustaisi keiton ripottelemalla suolaa kattilan viereen, hellalle. Tai jos ajatellaan suunnistusvertausta, joka on parempi koska se on kuvaus liikkeestä eteenpäin: Jos tapahtumat irtoavat tarinasta, jota kerrotaan niin jänniterakenteen polulta poikkeaminen alkaa muokata kuin huomaamatta uutta tarinaa. Se voi jostain syystä kiinnostaa kirjoittajaa jopa enemmän kuin alkuperäinen tarina, jota lähdettiin kertomaan. Ja kyllä, kirjoittaja saattaa kyllästyä omaan tarinaansa, jos se ei etene ja tulee kirjoittajan blokkeja. Silloin tarinamateriaalin maahiset lähtevät liikkeelle ja harhauttavat kirjoittajan jännitepolulta yhä syvemmälle metsään.

Ymmärtääkseen mikä on käsikirjoituksen pointti lukijan täytyy heti alusta asti saada lupaus siitä mitä tarinaa kerrotaan ja lupaus siitä, että juuri se tarina myös saa päätöksensä. Se tarina, jonka alkupiste esitellään setupissa täytyy olla käsikirjoituksen huippupisteen ydin, Huippupisteen tulee olla se huikein hetki lukijalle, se kohta käsikirjoituksessa, jolloin jännite laukeaa ja tarina päättyy.

Koetan antaa esimerkin. Tarina kertoo naisesta, joka rakastuu mieheen. Pojan taustalla voisi olla esim. oidipaalinen ihmissuhde. Kuin huomaamatta kirjoittaja voi alkaa rakentaa yhä kiinnostavampia ja kompleksisempia kohtauksia miehen ja äidin suhteesta mutta koska se ei ole tarina, jota lähdettiin kertomaan, niin on iso riski, että alkuperäinen tarina jää haaleaksi ja kirjoittaja kirjoittaa huikean loppuratkaisun pojan ja äidin suhteelle. Tähän ehkä liittyy jokin yritys saada alkuperäinen tarina mukaan ja huikean loppuratkaisun (se oidipaalinen tarina) päätteeksi todetaan jollain ohuella kohtauksella, kuinka nainen ja mies saavat toisensa. Saatko kiinni mitä tarkoitan?

Tässä on samaa erehdyksen sävyä kuin siinä että ei ymmärretä, että käsikirjoituksen käänteet tapahtuvat tarinassa eivät isoissa juonen tapahtumissa. Isoissa massiivisissa tapahtumissa ei sinänsä ole mitään vikaa, jos ne ovat sellaisenaan tarinan käänteitä.

Kun siis lähdet kertomaan jotain tarinaa, niin pitäydy jänniterakenteessa. Kerro käsikirjoituksella se tarina jota olet lähtenyt kertomaan ja joka alkaa setupin aikana, yleensä sen loppupuolella ellei peräti päätepisteessä. Voit kirjoittaa vaikka kuinka monta käsikirjoitusta. Eikö se ole tarkoituskin, että ryhdyt oikeasti kirjoittamaan ja kirjoitat paljon? Siksi, tee yksi käsikirjoitus loppuun, pidä tarinan mausteet mausteina ja kompassi oikeassa suunnassa jänniterakennetta seuraten. Kirjoita muistiin uusia tarinoita, joita haluat kertoa toisessa käsikirjoituksessa. Ehkä eri genressä?

Vielä huomautus esimerkkitarinaan. Ei mikään estä käyttämästä ”nainen rakastuu mieheen”- tarinassa miehen oidipaalista taustaa, mutta sen tulee siinä käsikirjoituksessa olla mauste, ehkä miehen käytöstä selittävä. Monet kirjoittajat pyörittävät heitä kiinnostavaa tiettyä teemaa tai aihetta useissa käsikirjoituksissaan, eri tarinoissa. Eivät aiheet ja teemat kulu, niitä voi kierrättää mielin määrin, kunhan tarina ja kerronta ovat jokaisessa käsikirjoituksessa omalla erityisellä tavallaan aina jotain originaalia, ennen näkemätöntä.

Gate of Stories

Page updated 2022-07-19 /Kuvat ja materiaalit copyright Eeva R. Tikka

Jos tarvitset materiaalia omiin koulutuksiisi niin ota yhteyttä, sovitaan krediiteistä – gateofstories@elisanet.fi