Katsojan kannalta tarinankerronnan järkkymätön perusta on setup eli käsikirjoituksen ensimäiset max. 15 sivua. Vuosia itse mietin mitä tarkoittaa että setupissa tytyy olla kaikki loppuratkaisun edellytykset. ??? MItä ihmettä se oikein tarkoittaa?
Tarinainformaation näkökulmasta se tarkoittaa että loppuratkaisu rakentuu sille jännitteelle jota aletaan setupin varaan rakentaa. Se on kuin ottaisi suunnistuksen lähtöpisteessä (elokuvan alku) kompassista suunnan. Katsot karttaa ja näet maaston, joka on teoreettinen elokuvan/käsikirjoituksen rakenne alkupisteestä, tarinapiste 1:n kautta keskikohtaan ja siitä tarinapiste 2:n kautta huippukohtaan ja sitten tarinan loppupisteeseen.
Suunnitellussa rakenteesa aivan kuten suunnistuksessakin kartta ja itse maasto ovat kaksi eri asiaa. Et voi tietää tarkkaan mitä matkalla tapahtuu mutta on tietyt pisteet kartalla, joihin sinun tulee päästä ja joiden kautta tiedät että kannattaa kulkea.
Siten lähdet liikkeelle kartta kädessäsi, mutta ensin nostat katseesi ja otat suunnan säilyttämiseksi ensimmäisen näkyvän kohteen (setupin päätepiste, max 15 sivua) ja alat tarpoa siihen suuntaan.
Et voi päästä lopuratkaisuun tai edes setupin päätepisteeseen oikoen tai hyppien, se ei ole suunnistusta se on lentämistä. On siis tarkoitus tarpoa koko matka jalan tarinamateriaalia kulkien. Jokainen askel vie tarinaa eteenpäin ja se on juuri se juttu ja hauskuus. Kun lähdetään suunnistamaan maastoon nautitaan matkasta eikä haaveilla palkinnosta maalissa.
Elokuvan maasto on 3 näytöksen jana (muitakin tapoja hahmottaa maasto on, minusta tämä on selkein). Ensimmäinen tavoite on siis setup.
Tarinainformaatio joka katsojalle /lukijalle tulee antaa on
- millainen on päähenkilön toimintadynamiikka ja miten reagoi erilaisiin tilanteisiin
- mitä taitoja päähenkilöllä on
- mikä on henkilön yleinen tilanne tarinan alussa (olipa kerran …)
- mikä on tarinan lähtöpiste (se on eri asia kuin elokuvan alkupiste) jolloin päähenkilölle heitetään haaste/pakotetaan toimintaan joka johtaa tarinan tapahtumiiin
HUOM! Yleensä puhutaan juonesta ja tarinasta aivan kuin erillään. Että tarina on mitä tapahtuu ja juoni on miten tapahtu. Ok. Miksipä ei, mutta minusta se johtaa hiukan harhaan koska esim yliesesti käytössä oleva PP1 (plot point 1/ juonen käänne1) houkuttelee kirjoittamaan suurellisia tapahtumia päähenkilön elämään vaikkei niillä ole mitään kosketusta päähenkilön tarinaan. Esim. maanjäristys jossa kuolee miljoona ihmistä ei ole mikään käänne jollei se ole käänne nimenomaan tarinassa. SIksi minä kutsun juonen käänteitä PP1 ja PP2 mieluummin tarinan käänteiksi TK1 ja TK2. RAkenteellisesti ne ovat samoilla paikoilla.
Törmään konsultoidessani jatkuvasti käsikirjoituksiin joissa käänteissä 1 ja 2 tapahtuu isoja asioita mutta jotka ovat täysin merkitysettömiä tarinan suhteen. Palatakseni suunnistuvertaukseen. Jos käänne tapahtuu juonessa (tapahtumissa) eikä tarinassa niin kirjoittajan lähtiessä edelleen suunnistamaan setupin jälkeen (max 15 sivua) ja tähtäimessä on ollut se iso tapahtuma jota kirjoittaja on pitänyt tarinan käänteenä, ehkä sen mahtavuuden tai suuruuden takia.
FM Eeva R. Tikka 